kuolemattomia, kun taas toiset toteavat että kerran täällä vain ollaan ja jälki on usein sen mukaista.

Mutta en mene tuosta sorttimenteista tuon pitemmälle vaan loikkaan niihin, jotka ovat merkkien eli symbolien keräilijöitä. Tarkoittaen että jokin merkki/symboli on viesti jostakin. Itse kuulun tähän vahvasti ja usein siihen liitetään, niinkuin minäkin liitän, intuition mukaan. Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa ja tämä on minun mielestä sitä merkityksellistä keräilyn alkua.

Mitä siis haluat tilata? Mihin kaipaat vahvistusta?

Sitä voipi vaikka aamuisin päättää “kummalla jalalla” sitä nousee ylös, niinku vanha kansa tiesi sanoa, ja ohjeistaa jälkeläisiään hyvään valintaan.

Lapsia me aikuiset muistamme näpäyttää, kysymällä että onko tänään känkkäränkkäpäivä? Parempi tapa olis huomioida ne hyvät päivät ja kiinnittää niiden silittelyyn enemmän huomiota. Näin autamme lasta “keräämään” enemmän hyvän huomion asioita. Onhan se jokaiselle tuttua, että kun kehutaan se tuntuu hyvältä ja sen avulla voit muljuttaa monta huonoa asiaa pois mielestä. Sitäpaitsi lapset ovat jo luonnostaan merkkien ja merkitysten keräilijöitä. Jossain kohtaa tapahtuu käänne ja uskon että se on se meidän aikuisten tuoma kommentti : -Älä höpötä,

Merkit/symbolit ovat ihmisten elämässä olleet jo iät ja ajat ja niin ne kulkevat vielä tänäkin päivänä mukanamme. Erityisesti uskonnossa niitä on monenlaisia.

Onhan meillä kaikilla omanlainenkin “merkki/symboli”, nimittäin tuo sormenpään kuvio, joka on kuin allekirjoitus, Sanotaanhan ettei ole kahta samanlaista.

Kun alkaa kiinnittää huomiota merkkeihin, ne selkeästi lisääntyy huomiokyvyn myötä, sen olen omakohtaisesti kokenut ja aika vahvalla tavalla. Itse ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, milloin merkki ilmestyy tai ilmestyykö ko asiaan/tapahtuman johdosta merkkiä. Se jää aina avoimeksi. Jos on tarkoitus, niin se tapahtuu.

Jätän tänne symboleista ja merkeistä yhden rekisterinumeron, mutta tarinaa en ainakaan vielä avaa.

KEL-54

Se jääköön toistaiseksi “verhon” taa.

Osaatko sinä “lukea” merkkejä, vai kuljetko päivät pääksytysten puskuttaen eteenpäin?