Otteita Opinnäytetyöstäni

Opinnäytetyössäni minua kiinnosti erityisesti vanhempi senioriväki, eritoten kun huomasin että kirjallista tutkimusta ja materiaalia ei heidän ikäluokan kohdalla oikein löytynyt, (jotain kuitenkin)  kuten on nuorempien osalta. Olin siis kiinnostavalla ja haasteellisella alueella. 

Kävin ammattiin valmistavan 2, 5 vuotisen koulutuksen  ALFA PARTNERS ACADEMYssä.

Tässä siitä otteita, olkaapa hyvät:

Kuvataideterapia avuksi senioreiden elämänarvon tukemiseksi ja hyvän elämän säilyttämiseksi

3 TAIDETERAPIASTA PYSYVÄ TUKI HYVÄÄN ELÄMÄÄN

1. 3.1 Erityisryhmille voimavaroja taideterapian keinoin

Ratkaisukeskeinen Taideterapia sopii kaiken ikäisille. Vanhusten asema kiinnostaa minua erityisesti, sillä yhteiskunta luokittaa meidät tuottaviin ja tuottamattomiin ihmisiin. On käynyt selväksi keneltä palveluita ensisijaisesti supistetaan, siihen kuuluvat ne tahot, jotka eivät anna yhteiskunnalle samaa panosta kuin työtä tekevät ihmiset. Tuottamattomuuslokerossa on vanhukset, lapset kuin muutkin erityisryhmät.

Vanhusten muistot ovat monivuotisin päällekkäisin laastarein teipatut, josta ei hevin avauduta, ventovieraille ainakaan. Heillä on muistisairautta ja myös iän tuomaa kehon liikeratojen rajoittuneisuutta. Taideterapiaistunnot auttavat vanhuksia muistojen pariin ja sieltä he usein ammentavat voimansa arjen jaksamiseen. Vanhukset elävät hyvät muistonsa aina uudestaan ja kornia onkin, että mielenterveydellisesti ja jopa kansanterveydellisestikin ajateltuna tämä on siunaus, keino selviytyä joka mahdollistaa tietoisuuden poissaolon tämän päivän hullutuksilta.

Vanhusten joukossa on myös muistisairautta, joka nopeastikin unohduttaa sen mitä hetki sitten ollaan käsitelty, tämä ei häiritse ryhmätyöskentelyä. Jokainen heistä on omalla polullaan. Ratkaisevaa heidän kannaltaan on halukkuus kuulua johonkin ja saada tilaa oman itsensä esille tuomiseen. Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on siis syytä huomioida vanhukset paitsi erityisryhmänä myös yksilöinä. Yhteiskunnan arvottamisesta huolimatta heidän elämänsä on yhtä arvokasta kuin kaikilla muillakin. Kaikki taideterapeuttiset ratkaisukeskeiset toiminnot eivät ole heille mahdollisia ja siksi on syytä sovitella niitä heidän näkökulmistaan, kyvyistään ja mahdollisuuksiaan mukaellen. Heille kaikille ei sovi perinpohjainen kysymysten asettelu ja asioiden kääntely. Vanhusten nuoruudessa kasvatusmetodit olivat erilaisia, vaikeuksista ei hevin puhuttu, sillä vallalla oli tyyli, että oman perheen asiat pitää näyttää ulkopuolisille hyvältä. Tästä pidettiin ja osin pidetään edelleen kiinni. Pyrin saamaan koko vanhusryhmän luottamuksen ja edesauttamaan siinä, että heillä olisi arjen keskellä mielekästä tunneperäistä taidetoimintaa, joka avaisi joitakin käsittelemättömiä asioita ja saisimme heille uudenlaisia näkökulmia ja näin kenties kevennettyä heidän "kehotaakkaansa". Tämä mahdollistaisi elämän kepeyden ja sen mielekkyyden ja ehkä sieltä löytyisi niitä asioita, jotka ovat olleet piilossa monia vuosia, mutta jotka nyt viimeinkin tuodaan tuottamaan uudenlaista, hyvän elämän iloa. Vanhusten hyvinvointi lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia, sen ulottuessa perheenjäsenien tietoisuuteen.

3.1.2 Kuvallinen/sanallinen ilmaisu ja kätketty aarrearkku

1. Taideterapia prosessina on kuin kaksipäinen kudelma, tie kehosta mielen liikkeisiin, johon opettaja tuo neulan ja näin ohjaa prosessin kulkusuuntaa. On selvää että toisille on tärkeämpi kehosta liikkeen kautta alulle paneva piirros, eli tekeminen ja toisille taas puhe on merkityksellisempää. Ratkaisevaa ei ole se, miten vanhus lähestyy itseään, sillä kenelläkään meillä ei ole valmista peruutustietä, se on jokaisen taideterapiaan osallistuvan itse löydettävä. Ne tiet avautuvat meille juuri sopivassa aikataulussa ja ymmärtävän opettajan pienellä ohjeistuksella. Tavoittelemalla itseään saa ikäänkuin "käsikirjoittaa" jälkikäteen jo tekemiään valintoja, ja löytää kenties uudelleen sisältään se unelmaroolin tai -roolit jotka hukkuivat elämän mutkissa. Ratkaisukeskeisyyden mukana olo mahdollistaa sen, että onnistuessaan sitä voi kuvan kautta "näytellä" oman roolinsa uudessa valossa. Taideterapeuttinen flow-tila päästää meidät kehon tunteisiin, ja näin tietoinen mieli löytää itselleen jotain tiedostamatonta tai semmoista jonka luuli jo iäksi kadottaneensa.

Minäkuvaa voi siis paikkauttaa ja rakentaa sen tähän päivään sopivaksi. On ymmärrettävä että tässä kohtaa jokainen etenee oman tahdon ja voimien mukaisesti, aikataulu ei saa olla esteenä, sillä senioreilla on oltava jo löysemmät tunnit. Näin hän voi elvyttää omaan minäänsä niitä toiveiden kuvia, joissa elämä ja tilanteet haastoivat vain tiukkoihin suorituksiin ja unelmat jäivät vuosipeittojen alle. Kuvien ja kerronnan kautta syntyy vapaus tuoda julki omaa puhdasta tahtoa, joka jäi toteutumatta. Oman minän tutkiminen, antaa rauhan sydämelle ja myös koko kehon hyvinvoinnille, mikä lisää tyytyväisyyttä, ja jonka avulla saavuttaa mielenrauhan, johon mikään muu keino ei yletä.

Kuvataideterapiat ovat jatkuvaa haasteellisuutta, sillä ensimmäisellä eikä vielä kuudennellakaan kerralla ollut selvillä, miten syvällisiä aiheita ja kysymyksiä ottaa esille, kenellä muistot toistuvat ja keneltä tänään on kadonnut käsillä oleva hetki.

Tähän tuli kuin sovitusti pienet uudet yllättävät avautumiset viime kerralla, ja se oli tietysti heille itselleen, mutta myös minulle iso asia. "Kyllä se vanha koirakin uskaltautuu kaivamaan luitaan", kun kärsivällisyys ja ympäristö tukee turvallisuuden tunteen säilymistä.

Ihminen on ikuinen mysteeri niin itselleen kuin muillekin. Matka itseen on elämänpituinen oppikoulu, jossa mitkään arvosanat eivät koskaan ole lopullisia. Tunnistamalla tuntemattoman minäsi olet itsesi äärellä. Vaikein ihmissuhde meillä on aina omaan itseemme. On tärkeää että itsen ymmärrys elämän kaikilta osin kasvaa, niin valinnoissa, sanoissa, teoissa, kuin kaikessa muussakin. Se on prosessi johon meidän tulee syventyä suurella antaumuksella, sillä sen avulla saa avaimen, joka vie itsen ja syvemmän ymmärryksen äärelle. Sen avulla voimme lajitella jälkiä, joita olemme koko elämän ajan keränneet ympäristöstämme. Nuo jäljet ovat johdattaneet meitä monin tavoin, sekä selviytymisiin että kompastuksiin. Niiden matkassa olemme hukanneet osin myös perimmäisen minän, eli oman tahdon ja elämme miellyttämällä muita.

3.1.RYHMÄTAIDETERAPIAN KÄYTÖSTÄ SAATAVAT YLEISET HYÖDYTTaideterapia tukee ihmisen pääsyä oman kehon sisälle, piilotettuihin muistoihin. Ryhmätyöskentely poistaa estoja, niin mielestä kuin tekemisistäkin ja asioiden jakaminen antaa yksilölle mahdollisuuden avautua ja kuulua johonkin ryhmään. Tämä tuo vanhuksille lisää vireyttä arkeen, sillä näin he oppivat tuntemaan toistensa taustaa sekä tapoja ja tarpeen vaatiessa ovat myös valmiina auttamaan toinen toisiansa. Taidetyöskentely antaa heille tarvittaessa aiheen muinakin päivinä palata teoksia herättävien tunteiden pariin, sillä ryhmä luo oman taideterapeuttisen sosiaaliverkkonsa, jonka avulla he yhdessä kokevat, tuntevat ja selviävät.Taideterapiaryhmä on uusien, läheisten suhteiden luomista me-hengessä, joka on yhtä tärkeää iäkkäimmillekin kuin mille tahansa ikäryhmälle. He saavat ympärilleen muitakin kuin vain avun antajia ja hoitajia. Tämä vanhusverkko jonka he luovat, nostaa heidän elämänlaatuaan ja innostus kaikkeen ympärillä olevaan aktivoituu. Mielen ja kehon vireyden tasolla tämä on huomattava paluu aktiivielämän pariin, joka luo myös vanhuksen läheisille, lapsille ja lapsenlapsille turvallisen olotilan, kun tiedetään että vanhuksella on oma aktiivinen sosiaaliverkkonsa.