Palautetta:

-Sinusta huokuu varmuus

-Oma vahva tyyli

-Olet löytänyt oman “mission”

-Olet luova ja lahjakas

-Tapasi esitellä työtäsi oli maagista, lumoavaa ja kiehtovaa

-Lämpö, jolla toit esille työtäsi ja ajatuksiasi mm vanhuksista, on ihailtavaa ja kunnioitettavaa

-Sinusta huokuu vahva, ammatillinen ote työssäsi

-Sinulla on taito tehdä taidetta ja sanoittaa asioita

-Ihailen ja arvostan suuresti luovuutta ja taitoasi

-Koin lämpöä käsitellessäsi meille kaikille vaikeaa asiaa, vaikkakin yhtä normaalia kuin syntymä, kuten kuolema

-Persoonallinen, narratiivinen ote

-Arvostava ja aidon kiinnostunut suhtautuminen välittyy esityksessä hyvin

-Sinulla on merkitysten löytämisen ja luomisen taito

-Paljon hyvin tiivistettyjä ajatuksia ja oivalluksia elämästä, taiteesta ja ratkaisukeskeisyydestä

-Hienoja kielikuvia maalailit sanoilla, kosketit

-Syvällistä pohdintaa, tarjoilit esityksessäsi uusia näkökulmia

-Kirkastit myös omia ajatuksiani

Olit Leinikkitiellä luennoimassa aiheesta,
kaikille kansalaisille niin tärkeästä ja koskettavasta.
Luentosi taiteesta oli hyvin kiinnostava,
ja esitystyylisi eläväinen sekä innostava.
Tehtäväsi toivat mieleen elämälle kiitollisuuden,
sekä rakastuneena miehenä ihanan onnellisuuden.
Samalla kun asetan jääkaapin oveen leikkaamasi liimalappua,
haluan toivottaa sinulle ja rakkaalle miehellesi Hyvää Vappua.

KUTSU:

“Sain salaisen kutsun” Astrid Lindgreniltä, P.L. Traversilta, Pierre Cullifordilta, A.A. Milneltä, Jim Barrieriltä, ja Al Taliaferrolta heidän luomien tarinoiden ja piirroshahmojen istuntoihin, joille lupasin pitää hennot ja iän huomioon ottamat taidepajapäivät.

Pöydän ympärillä kävi kova kuhina, ja siellä itsensä esittelivät

-Maija Poppanen, joka oli vanhemmiten alkanut väheksyä taitojaan, paitsi lastenhoitotyötään, jota oli takana 30 vuotta. Hän oli kotona isomman sisaruksensa kanssa pienimmän sisaruksensa vahtina, ja usein he olivat pikkasen kurmotelleet pienintä. Maijasta huokuikin selkeästi vipeltävää tyttöenergiaa. Hänestä oli myös hauska kertoa siitä. Maijan olemukseen vaikuttivat vahvasti positiiviset palautteet. Maija oli jokaisessa pajapäivässä mukana ja se ilahdutti erityisesti, sillä hänen ikänsä oli hyvin kunnioitettavaa luokkaa. Maija kertoi, että hän ei koskaan ole tykännyt piirtämisestä, mutta niin vain jokaisella kerralla Maijan kädestä syntyi jokin teos. Näemmä aikuiset pysyy lapsina pitempään kun ovat viettäneet elämästään suuren osan lasten seurassa. Maija Poppanen oli tästä hyvä esimerkki. Hän oli vakaan oloinen ja pirteä. Maija myös uskaltautui viimein avaamaan salaisuuksiaan.

-Mummo Ankasta välittyi tunne, että hän on aina ollut mummoikäinen. Hän asui edelleen samassa kotitilan maatalossaan. Hänen muistinsa/haaveensa oli parkkeerattu tietyille taajuuksille, mutta yllättäen hän avasi meille myös surujaan. Mummo Ankka oli hyvin herttaisen ja hauraan oloinen. Hänen kykynsä ja motoriikkansa kehittyivät yhteisistuinnoissa huomattavasti. Kun Mummo Ankka puhui, hänen suustaan tuli lempeitä asioita, vaikka olisi voinut olla toisinkin. Hän oli hyväksynyt elämän muutokset ja sen tuomat olosuhteet. Mummo Ankka oli rohkea, selviytyjä ja esimerkillisesti oli mukana uusissa asioissa. Mummo Ankka toi ryhmätilaan vaaleanpunaista, lempeää energiaa ja hänen piirrokset kotilastaan olivat kerta kerralta edenneet. Näimme palan hänen kaunista kotiseutuaan ja kuulimme myös miten elämäntilanteet olivat häntä koulineet.

-Tyttösmurffi asui kaikkien muiden smurffien tavoin metsässä. Hän rakasti luontoa yli kaiken. Puut olivat tyttösmurffille rakkaita ja hän ilmaisi ikävöivänsä kotipaikan puitaan. Tyttösmurffi kertoi nauttineensa pienenä esiintymisestä ja laulamisesta ja hänen silmänsä loistivat kun hän muisteli ajatelleensa, jo silloin pienenä, kuinka ihanaa oli esiintyä ja saada siitä esiintymispalkkiota. Tyttösmurffikin omaa suuren sydämen, siitä kieli mm hänen päätöksensä jo pikku tyttönä luopua rakkaasta nukestaan vähempiosaisen tytön iloksi. Hän osasi erittäin hyvin uppoutua annettuihin aiheisiin. Hän toi positiivista ja kannustavaa energiaa mukanaan. Taidepajapäivissä, hän rohkaisi ja kyseli muilta heidän kokemuksiaan, tuntemuksiaan. Hän oli hyvä esimerkki välittävästä ihmisestä. Ilolla ja nöyrin kiitoksin tutustuin tähän tyttösmurffiin. Tyttösmurffi oli sitä mieltä, että tämänlaista taideterapiaa ja istuntoja hän olikin kaivannut.

-Vaahteramäen Eemeli, oli persoona joka verstaallaan edelleen muisteli tekemiään puutöitä, ja myös sitä miten häntä kehuttiin niin koulussa kuin kotonakin. Ensimmäinen puutyö hänelle oli kauha, jonka hän koulussa veisteli ja tuo tuntui olevan hänelle erityisesti mieluinen, sillä sen tuoma palaute toi mieleen hyvät tuntemukset, ja se välittyi Eemelin koko olemuksesta. Eemeli oli koulun jälkeen sittemmin tehnyt ihan palkollisena puumateriaalien kanssa töitä. Hän ihaili suomalaista mäkihyppääjää. Eemelillä hänellä oli selkeästi visuaalista silmää. Hän oli myös kova puhumaan. Hän ei ujostellut lainkaan, mitä ihailin suunnattomasti. En ymmärtänyt miksi hänen kerrottiin olevan metkuja täynnä, ehkä se selviää myöhemmissä taideterapiapajoissa.

-Nalle Puhista tuli tunne, että hän oli erityisherkkä persoona. Hän kertoi olleensa erityisen onnellinen, kun muut hahmot ottivat hänet niin rakkaudellisesti yhteisöönsä vastaan, ja tämän johdosta hän sai elämälleen uuden ilon. Tämä oli hänelle täyttynyt unelma. Tässä vaiheessa hän kyynelehti, sillä Nalle Puhilla oli todellakin herkkä ja suuri sydän. Hän unelmoi kesämökistään ja siitä, että voisi viedä kaikki yhteisön hahmot ensi kesänä hänen unelmapaikalleen. Nalle Puh oli juuri joutunut luopumaan jostakin, tämä ei tietenkään ilmene satuhahmon juonessa, se onkin suuri salaisuus. Kenties juuri tuosta syystä Nalle Puhista oli tullut niin filosofinen persoona. Nalle Puh oli toiset huomioonottava, pehmeä ja lempeä herrasmies.

-Nasu, tuli yhdessä Nalle Puhin kanssa ryhmään. Nasu tuntui olevan Nalle Puhin tukihenkilö. Nasu oli virkeä, sanavalmis ja ystävällisen oloinen henkilö. Nasu tyytyi asioihin jotka ympärillä tapahtuivat. Nasu kertoi erikoisen tapauksen lapsuudestaan, jonka lopulta huomasimme toteutuneen myös hänen siskolleen, sitä ei Nasu ollut tullut ajatelleeksi, hän sai tapahtumiin uudenlaisen näkökulman, kun selvisi että luopumisen malli tuplattiin kotona. Tästä Nasu sai pohtimisen aihetta ja kenties keskustelun aiheenkin.

-Helinä-Keiju oli todellinen ystävä ja huolehtija. Hän oli korrekti, asiallinen ja välillä kiireinen tunnon tarkkuudessaan (joulusiivous). Helinä oli vähän arvoituksellinen. Hänellä oli ryhmään positiivinen vaikutus, sillä hän seurasi tarkasti ja oli läsnä. Ensimmäisellä kerralla hän seurasi miten toimimme pajassa ja sittemmin rohkaistui myös itse mukaan. Helinän mielestä elämä sykkii onnea joka ikinen päivä ja hän oli hyvin tyytyväinen oloonsa. Helinä oli kevyen oloinen, aivan kuten keijujen kuuluukin.

Nämä kyseiset pajapäivät olivat kestoltaan noin 6kk, kokoonnuimme 1x 2 viikon välein, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Koko joukon energia oli hyvin yhteensulautuvaa ja luonnollista, sillä he tunsivat selkeästi yhteenkuuluvaisuutta ja onnellisuuden tunnetta toistensa seurasta.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi.

Lindgrenin, Disneyn ja Traversin toiveesta en kerro yksityiskohtia, sillä hahmojen päivänvalotarinat, ovat kaikkien saatavilla kirjakaupoista. Kuka olisi uskonut että hahmot tuntevat toisensa ja kulkevat yhdessä? Miten vähän meille kerrotaankaan sarjakuvien kautta. :)