Pyhät huiput

Minulle

ja poikabortsulleni niitä “Pyhiä Hetkiä” ovat yhteiset metsäretket. Siellä me hypimme mättäitä pitkin, kuuntelemme luontoa ja…

ja toisiamme suurella kunnioituksella ja maistamme elämän tarjoamaa pienen hetken vapautta, kaikesta.

Jokaisella meistä on elämässä siunaantunut vaikeuksia, myös ylitsepääsemättömiä asioita, mutta myös runsaasti niitä onnellisia hetkiä ja muistoja, joiden seuraan on aina silloin tällöin hyvä sukeltaa.

Oman elämän huiput eivät välttämättä naapurin silmissä näytä, eivätkä kuulosta huipulta, mutta kenties molempien pakat on siltä osin tasoissa.

Lähtökohtana jokaisella on ne omat tuntemukset, niin hyvistä kuin huonoista asioista, ja kun niitä pääsee jakamaan puolin tai toisin, on syytä pysähtyä, sillä juuri silloin on elämässä pyhä hetki.

Pyhä siksi, että jokainen joka avautuu omista kokemuksistaan on sillä hetkellä täysin avoin ja näin ollen kertoo asiat omien tuntemusten kautta.

Tätä pyhää hetkeä meidän jokaisen on syytä kunnioittaa ja vielä syvemmin mikäli kyseessä onkin ikävä asia, joka hiertää mieltä, sairaus tai tapahtuma, joka on jättänyt ikuiset arvet.

Minä arvostan sinun pyhiäsi ja toivon sinun arvostavan kanssaihmisten pyhiä hetkiä. Ei niitä usein ole tarjolla, pikemminkin ihmiset tuppaa niitä pitämään piilossa. Ehkä syynä on vähättelyn tai loukatuksi tulemisen pelko. Tuntuu että ihmisen arvostus toista kohtaan on alentunut,

Arvosteluissa tulisi pidättäytyä samoilla linjoilla kuin aina taideterapian parissa työskennellessä, keskitytään olennaiseen, eli hyvällä energialla etenemiseen ja siihen että huomioidaan ne pienetkin hyvät asiat, sillä liian usein ne jäävät isojen myllyjen alle. Ja loppupeleissä onko niillä mielessä suurennetuilla asioilla minkäänlaista sijaa tulevaisuuden kannalta?

Olkaamme siis pyhien huipuilla toistemme seurassa.

Rakkautta ja Valoa päiviisi.