Matkalippu

Mikään

elämässä ei saisi olla liian vakavaa. Moni meistä kaihoilee milloin mihinkin, eikä ihme, sillä maailma on tulvillaan upeita, ennen kokemattomia paikkoja. Matkustaminen ja sen mukana tuoma…

elämys antavat arkeen ripauksen kiitollisuutta ja myös arvostuksen tunnetta kotimaatamme kohtaan, ja se on kuin pieni palkinto kaikesta, mistä ikinä nyt itseämme tahdommekaan palkita.

Moni on sisäistänyt arkeensa myös pikamatkoja...niin minäkin.

Enkä nyt tarkoita mitään juoksuspurtteja, eikä  maratooneja vaan ihan arkiaamun reippaita kävelylenkkejä koirapoikasen kera.

Löydän joka aamu luonnosta erilaista kauneutta, vaikka vuodet kuluvat ja lenkit ovat aina samoja...(meillä on noin 20 erilaista lenkkipätkää).

Olen sen verran perso luonnon kauneudelle, että se kyllä panee tuon sydänalan  kutisemaan..

Koirapoikaa normaalisti kutisuttaa puskien ja maaston tuoksut ja minua kaikenmoinen minkä silmä sattuu kohtaamaan.

Palatakseni otsikkoon...kiinnitänkin nyt huomiota siihen, että moni meistä odottaa koko elämänsä pääsevänsä ns Paratiisiin, joko rahatukun tai yllätyksen toivossa.

Huomaamatta, että se Paratiisi on sisällämme.

Wot? Hetkonen, annas ku valaisen…

Jo lapsena osasimme "kulkea" tarinoiden sisällä ja se sai meidät haltioituneeseen tilaan.

Milloin olimme Ruususen linnassa tai pahan Jokerin kynsissä. Joku satu/tarina saattoi jättää sinuun ikuisen kaihon tai jopa pelonsekaisen tunteen.

Silloin osasit “tosta noin vaan matkata” mielikuvaan, kun toinen oli "värittänyt"sinulle  tarinan.

Muistat varmasti.

Elokuvien kautta voimme myös päästä toisiin maailmoihin.

Jokainen meistä sisältää omanlaisia tarinoita ja myös unelmia.

Niiden unelmien avulla voimme luoda juuri tähän hetkeen oman Paratiisimme.

Siispä huokeimman matkan jokainen pystyy tekemään ihan tältä istumalta. Siellä sydämen "povitaskussa", on se monen Paratiisi odottanut, kenties jo monia vuosia.

On vain eläytymiskyvystä ja muististamme kiinni, kuka antaa sille elämän?

Otsikon kuva liittyy VOIMAKORTTEIHIN, jotka olen rakkaudella ja huolella työstänyt. Tarkoitus on jakaa korttien mukana ajateltavaa…

Tämä on yksi minun unelmani, monien unelmieni joukossa, kaikilla niillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre….

Se on toisten auttaminen, sanallisesti, kuvallisesti tai muuten tukien.

On aina yhtä mykistävää olla läsnä kun kortit herättävät piilossa olleita erinomaisuuksia.

Voimakortteja käytän siis ratkaisukeskeisesti ja terapiatarkoituksessa ja ne ovat muutamassa muussakin terapiapaikassa käytössä.

Niillä on uskomaton voima ja johdatus juuri oikeanlaisiin, sillä hetkellä työstettäviin asioihin.

Siksipä niitä voi myös itse käyttää vaikkapa viikottain ja antaa tiedostamattoman mielen herätellä itseään, miksi juuri se kortti ja sanat pulpahtivat pakasta esille…toimii hyvin!

Paratiisi on tänään tässä

Nautinnollista päivää!

Tee sitä mistä ilo ja kuperkeikat irtoaa.

Olen kanssasi.